Helsingin sanomien artikkelissa (25.6.2025) kirjoitettiin siitä, että jotkut työntekijät ottavat “omia lomia”, jotta jaksavat töissä. Eli toisin sanoen saikuttavat, vaikka eivät olisi sairaana.
Yksi saikkupäivä maksaa työnantajalle noin 350-400€. Tähän saa lisätä mahdolliset sijaiskustannukset, joita tulee esimerkiksi sotealalla. Jos sijaiskustannuksia ei tule, niin joku ne saikuttajan työt joutuu tekemään, eli yleensä työkuorma lisääntyy niillä työntekijöillä, jotka ovat töissä. Tämä kierre on kestämätön – kaikkien kannalta.
Ei ole oikein toimia näin ensinnäkin työnantajaa, mutta myös toisia työkavereita kohtaan. Tämän voisi ajatella myös siitä näkökulmasta, että tuo on varastamista. Otat itsellesi palkkaa sellaisista asioista, joita et tee. Miksi ihmiset näin toimivat?
Missä vika?
Mielestäni asia ei ole yksinkertainen. Asiaa voisi pohtia esimerkiksi työntekijän resilienssin, eli sietokyvyn näkökulmasta. Onko yleensäkin ihmisten sietokyky pienentynyt? Meille tulee joka tuutista koko ajan ärsykkeitä, joihin pitäisi pystyä reagoimaan. TikTok-videoita jaksetaan katsoa kahden sekunnin ajan. Milloin meidän sietokyky on taantunut kärpäsen tasolle?
Jos taas asiaa pohditaan työnantajan näkökulmasta, niin pitäisi ehkä miettiä, miten työmäärä ja resurssit kohtaavat. Onko työmäärä kohtuullinen ja miten muuten ovat työolot ja esihenkilötyöskentely hoidettu? Saamme koko ajan lukea juttuja siitä, miten työmäärä lisääntyy, mutta siihen varattu työaika ei. Elämme jatkuvasti muutostilassa ja nopean reagoinnin ajassa. Työpäivämme täyttyy keskeytyksistä ja oma perustyö on jo ehkä hämärtynyt. Parhaimmillaan työ voisi olla voimaannuttava eikä voimia vievä. Aina ei voi töissä olla kivaa, joten siinä tarvitsemme resilienssiä.
Mitä pitäisi tehdä?
Jos tuntuu, että työ kuormittaa ja tarvitsee välillä “mielenterveyspäiviä”, niin sen voi tehdä myös oikein ja asiallisesti. Työntekijän pitäisi ensinnäkin keskustella esihenkilön kanssa tilanteesta. Esihenkilön kannattaa olla tarkkana näiden saikkupäivien suhteen ja napata kiinni tällaiset tilanteet ja ottaa asiat puheeksi.
Työntekijän ja esihenkilön olisi syytä myös pohtia, minkälainen ilmapiiri työyhteisössä on. Työyhteisössä olisi hyvä keskustella avoimesti esimerkiksi saikkupäivien kustannuksista ja seurauksista. Varsinkin, jos saikkupäivien työt kasaantuvat muiden niskaan. Itselleni tuntuu aivan käsittämättömältä se, jos joku tietoisesti kaataa omat työnsä työkavereiden niskaan. Hyvässä työyhteisössä työntekijät ja työnantaja ovat samalla puolella. Kaikilla pitäisi olla kirkkaana mielessä yhteinen tekeminen ja päämäärä. Hyvä työyhteisö vaatii työtä niin työnantajalta kuin työntekijöiltäkin. Siihen, kun kaikki sitoutuvat ja kokevat olevansa osa yhteisöä, niin oman loman saikuttajat eivät tähän porukkaan kuulu.
Rehellinen ja järkevä tapa on esimerkiksi sopia esihenkilön kanssa palkattomista vapaista, pekkasista, vuosilomista, ylityövapaista tms. Mahdollisuuksia on monia, jotka ovat molemmille osapuolille oikein. Joillekin voi sopia vaikka kevennetty tai osa-aikainen työ. Joskus voi sopia myös työnkuvan tarkastamisesta tai muuttamisesta. Välillä voi kokeilla jotain uutta, että jaksaa töissä paremmin. Saikuttaminen ilman sairautta on varastamista.
Käytännön vinkit!
Esihenkilö! Keskusteletko säännöllisesti työntekijöidesi kanssa? Onko suhde avoin ja luottamuksellinen? Miten huolehdit työntekijöiden työhyvinvoinnista? Jos asiat pitäisi olla kunnossa, niin saatko kiinni nämä, jotka saikuttavat turhaan? Onko sinulla hyvä yhteistyö työterveyshuollon kanssa? Muista, että voit pyytää sairauslomatodistuksen heti ensimmäisestä saikkupäivästä lähtien, vaikka teillä olisi sairauslomien oma ilmoitus käytössä! Voit myös sopia työterveyshuollon kanssa palaverin, mikäli epäilet tällaista toimintaa. Saikuttaminen ilman sairautta on käytännössä syy antaa varoitus.
Työntekijä! Kuormittaako sinua oikeasti työ vai vapaa-aika? Onko elämäsi hallinnassa ja tasapainossa? Ehditkö vapaa-aikana tehdä sinulle mieluisia asioita ja muistathan myös levätä? Syötkö, liikutko ja lepäätkö riittävästi? Mieti oikeasti ne asiat, mitkä työssä kuormittavat ja juttele niistä esihenkilön kanssa. Usein ratkaisuja on olemassa, kunhan asioista osataan keskustella. Voit myös pyytää esimerkiksi työterveyshuoltoa mukaan palaveriin. Joskus ulkopuolinen apu voi auttaa asioissa – molemmille osapuolille. Tästä esimerkiksi työnohjaus on oiva väline!
Ai niin, kukas sen yrittäjän työhyvinvoinnista ja lomista huolehtii?
Ja tuosta alla olevasta linkistä alkuperäiseen artikkeliin.
Motivaation puute ajaa terveenkin sairauslomalle, vastasi HS:n lukija | HS.fi
