Paula Vesalan biisi kolahti tänään jotenkin erityisellä tavalla ja jäin miettimään naisyrittäjyyttä. Artisti Vesala ja allekirjoittanut molemmat edustavat naisyrittäjyyttä. Onko naisyrittäjä yhtä uskottava kuin miesyrittäjä? Pitääkö naisen tehdä uskottavuutensa eteen enemmän duunia kuin miehen?
Pitää. Vaikka väitteeni perustuu omaan kokemukseeni, tutkimukset tukevat ajatusta: naisyrittäjän uskottavuus vaatii usein enemmän näyttöä kuin miesyrittäjän – erityisesti naisvaltaisilla aloilla, kuten sote-sektorilla.
Sotealan ihmeet
Soteallalla on paljon naisia sekä töissä että yrittäjänä. Soteala ei ole helppo bisneksen eikä työnteon näkökulmasta. Siihen liittyy niin paljon sääntelyä ja hyvinvointialueiden luomia haasteita. Silti tuntuu, että sitä ei arvosteta. Näkeehän sen jo palkoissakin, kun vertailee niitä esimerkiksi teknologia-alalle. (Jos vertaa myös koulutuksen tasoa ja kestoa suhteessa palkkoihin). Ei sen puoleen, että sotealalla olisi yksityisillä varaakaan maksaa huimia palkkoja. Palvelusetelihirsipuusta voin kirjoittaa toisella kertaa.
Perustin Naperopelto Oy:n vuonna 2011. Naperopelto tuotti yksityistä varhaiskasvatusta palveluseteleillä. Olin tällä alueella ensimmäinen varhaiskasvatuksen palveluseteliyrittäjä. Vajaa vuosi yrityksen perustamisen jälkeen jäin äitiyslomalle. Ei mikään älyttömän hyvä yhtälö… Onneksi oli kiltti vauva, joka kulki sujuvasti mukana palavereissa. Mutta voisiko miesyrittäjä käydä palavereissa vauva sylissä ilman että uskottavuus kärsii?
Voin kyllä tunnustaa, että aika sumuisia olivat nuo vuodet. Ei ole hirveästi jäänyt muistikuvia. Silloin olen kyllä vetänyt itseni äärirajoilla menemään. Mutta kun oli pakko. Omistin yritykseni yksin 100%. No, Siperia opettaa.
Naisyrittäjänä miesten maailmassa
Mutta se naisyrittäjyys. Tuntui, että päiväkotiyrittäjä oli vähän kuin itsekin päiväkotilapsi. Jotenkin oli sellainen olo, että ei otettu tosissaan “miesten” maailmassa. Omat näkemykset sai perustella huolella, että tuli kuulluksi. Vasta sitten, kun kuulivat, että liikevaihto oli yli miljoonan, niin alettiin ottaa tosissaan. Ja viimeistään sen jälkeen, kun myin yritykseni yli miljoonalla eurolla.
Kyllä ne tytötkin siis soittavat kitaraa. Ja joskus rakentavat koko soittimenkin itse.
Naisvaltaiset alat eivät ole vähempiarvoisia yrittäjyyden kentällä. Päinvastoin – niissä piilee valtavasti liiketoimintapotentiaalia, vaikuttavuutta ja inhimillistä voimaa. Mutta jos kitara on rakennettava itse ennen kuin saa soittaa, se vaatii naiselta välillä enemmän kuin pitäisi.
Mitä pitäisi tehdä?
Mitä meidän kaikkien pitäisi tehdä, että naisyrittäjyys saataisiin edes samalle lähtösuoralle miesten kanssa?
Voisimme aloittaa sillä, että puhumme ääneen siitä, millaista yrittäjyys oikeasti on – myös naisvaltaisilla aloilla. Arvostus alkaa näkyvyydestä, tuloksista, rohkeudesta puhua rahasta ja siitä, että mekin nostamme toisiamme esiin. Yrittäjyys ei ole sukupuolikysymys. Se on osaamista, sitkeyttä ja päätöksiä – ja niissä me naiset olemme aivan vähintäänkin yhtä hyviä kuin miehet.
Me itse vaikutamme siihen, miten naisvaltaisten alojen yrittäjyydestä puhutaan. Arvostus ei tule pyytämällä, mutta se voi lähteä siitä, että me itse puhumme itsestämme, toisistamme ja osaamisestamme näkyvästi, rehellisesti ja arvostaen.
